Reissumies Ja Kissa

verse 1 On iltamyöhä taipaleella muuan reissumies, hän viheltelee kulkeissaan. Hän mistä tulee, minne menee, taivas yksin ties, on musta kissa seuranaan. Mut kylmä alkaa ahdistella miestä hilpeää, hän kaipaa varmaan kotia ja lieden lämpimää. On iltamyöhä taipaleella muuan reissumies, hän viheltelee kulkeissaan. verse 2 Tien laidassa hän näkee mökin pienen, aution ja ovi sen on raollaan. Se turvapaikkaa tietää siinä kylmän suoja on, ja reissumies on iloissaan. Hän kissaansakin kutsuu - mihin mirri häipyi, hei! Mut poissaolo kissan häntä kauaa vaivaa ei. On oma nahka lähinnä ja lämpö tärkeää - kai kissa hiirtä pyydystää. verse 3 On liedessä - voi ihme - pari hiiltä hehkuvaa, hän takan ääreen hapuilee. Ei uskalla nyt heikkoon hehkuun edes puhaltaa, se sinälläänkin riittänee. Hän käsiänsä ojentelee lieden lämpimään, ja jokin kaunis muisto lämmittävi sydäntään. Niin tuli aamu, arjen koura utulinnan kaas, on reissumiehen kylmä taas. verse 4 On päällä kylmän tuhkan kissa yötään viettänyt ja kiilusilmät hehkun loi. Sen minkä luuli hiillokseksi kissa onkin nyt, kun aamu valon tupaan toi. Mut reissumies ei moista jouda ajattelemaan, vaan vihellen tielle työntyy kissa mukanaan. Hän mistä tulee, minne menee, taivas yksin ties, on taipaleella reissumies.