Vanha Salakuljettaja Laitinen

Vanha salakuljettaja Laitinen Takaa makasiinien hiipii vilkuillen Silmillä on lakin lippa, nenänpäässä jäinen tippa Murhemietteet täyttää miehen sydämen Aika entinen ei koskaan enää palaa Enää kannata ei kuljettaa nyt salaa Bisnekset ei millään luista, kukaan Laitista ei muista Aika entinen ei koskaan enää palaa Vanha salakuljettaja Laitinen Hyvin muistaa vielä sen ajan men-ne-hen Kuinka ennen yksin aivan, ajoi Viroon aavelaivan Pullopostin kotimaahan rahdaten Aika entinen ei koskaan enää palaa Vanhan varmaan täytyy kohta vaihtaa alaa Tarkka tutka tullimiehen, taittaa matkan puolitiehen Aika entinen ei koskaan enää palaa Vanha salakuljettaja Laitinen Taakse makasiinien kulkee nyyh-ki-en Lestin viimeisen hän heittää, lumi laitureita peittää Kylmään hankeen jäätyy jälki kyynelen Aika entinen ei koskaan enää palaa Täytyy torille kai mennä myymään kalaa Nukkuu nosturissa lokki valvoo vielä laivakokki Aika entinen ei koskaan enää palaa "Tässä vaiheessa aina herään Ja lasken laiturille tai tipun möljältä" Aika entinen ei koskaan enää palaa Muistot lohtua vain nykyisyyteen valaa Häipyy taakse makasiinin vanha tuntija tuo viinin Aika entinen ei koskaan enää palaa