Kivinen Tie

Te kaikki, jotka vaellatte lavealla tiellä, Uskokaa tai älkää, myös minä kävin siellä. Maljoja sain nostella, en suinkaan sitä kiellä, Mut liköörien loputtua muutakin sain niellä. Silloin synnin perässä mä ryömin maailmalla, Enkä nähnyt selvää päivää enää taivaan alla. Vaikken muuta tahtonut kuin elää kunnialla, Sain tappelussa pyöriä kapakan lattialla. Kun elämä sua elää ja viina sua juo, Se kaiken sulta vie, se on kivinen tie. Halleluja, halleluja, halleluja! Se on kivinen tie Kun heiluu yötä päivää, eikä sekään tahdo riittää, Ei auta enää muu kuin kädet yhteen liittää. Mitä olet kylvänyt, sitä saat nyt niittää, Kun konttaat katuojassa, voit itseäsi kiittää. Kun paholainen sisälläsi mahtiansa näyttää, Ei sen riehuntaa voi enää mikään pysäyttää. Tyhjästä saat ammentaa ja pohjatonta täyttää, Ja kaksin käsin ämpäriä tuoppinasi käyttää. Kun elämä sua elää ja viina sua juo, Se kaiken sulta vie, se on kivinen tie. Halleluja, halleluja, halleluja! Se on kivinen tie Kaikki nämä hyvät neuvot sydämeesi paina, Ja säilytä ne kalleimpana aarteenasi aina. Nuorenakin muista, että elämä on laina, Ja muista kiittää luojaa Muulloinkin kuin sunnuntaina. Kun ruumis huutaa ryyppyä ja sielu vapahtajaa, Sä tiedät, että toinen niistä saman asian ajaa. Saman koiran karvoilla voit lievitellä piinaa Ja huutaa tarjoiloijaa tuomaan olutta ja viinaa. Kun elämä sua elää ja viina sua juo, Se kaiken sulta vie, se on kivinen tie. Halleluja, halleluja, halleluja! Se on kivinen tie